Hylkyihin liittyvää hajatietoa
M/s Saukko oli varsinaisesti sillinpyyntialus, mutta luppoaikoina sitä käytettiin rahtilaivana Itämerellä. Marraskuussa vuonna 1954 Saukko lastasi raskasta ja herkästi liikkuvaa puuromaista rikkikiisumalmia Tammisaaren pohjoispuolella Pohjankurussa. Aamulla 28.11.1954 alus lähti kohti Itämerta ja Länsi-Saksan Vismaria.
Illalla Saukko oli noin 25 mpk Bengtskärin eteläpuolella kun miehistö huomasi laivan kallistuneen 10…15 astetta. Rikkikiisulasti oli siirtynyt paikoiltaan 5-7 boforin tuulessa ja isossa aallokossa. Laivan suunta muutettiin myötätuuleen kohti Bengtskärin majakkaa. Tunnin kuluttua kallistuma oli jo noin 30 astetta ja lisääntyi koko ajan. Apua oli jo hälytetty, ja paikalle saapuivat saksalainen m/s Arcturus ja matkustaja-alus Bore II.
Saukko upposi puolen yön maissa noin 8 mpk Bengtskäristä etelään. Miehistöstä seitsemän onnistui pelastautua Bore II:een, osa meressä uiden. Kaikki olivat ankaran kamppailun jäljiltä aivan uupuneita. Mereen myös hyppäämään joutunutta konepäällikköä ei laajoista etsinnöistä huolimatta löydetty. Ruumis löytyi neljä päivää myöhemmin pieneltä luodolta.
Saukon hylkyä ei ole löydetty.
Haverista on yksityiskohtaisia uutisia Helsingin Sanomien Aikakoneen näköispainoslehdissä 29.11.1954 etusivu ja 30.11.1954 s. 5 ja 15. Sisäänpääsyä varten pitää olla HS-digitilaaja.
Bengtskärin majakan koillispuolella on uponnut Flipper ”Caritas” moottorivene rinteen juurelle 33 metrin syvyyteen.
Bengtskärin majakan koillispuolella on uponnut neljä meriläis-tyyppistä moottorivenettä. Yhdessä on moottori paikallaan, toisen kyljestä on pala pois, kolmas on kahdessa osassa ja neljännessä on peräsinpinna jäljellä.
30-metrinen teräsrakenteinen neuvostotroolari (no.141) rantautui Hiittisten koillispuolella Bergön luona ja jäi sinne pintahylyksi. Se näkyy edelleenkin maamerkkinä peninkulmien päähän. Alus oli ostettu hiljattain suomalaiseen omistukseen ja se oli tarkoitus kunnostaa myytäväksi edelleen Ruotsiin sliteläiselle varustamolle yhdessä kolmen muun laivan kanssa. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että troolaria olikin kaupattu jo kotimaassa ja se oli täällä vaihtanut omistajaa melkoisella vauhdilla. Lopulta kolmas suomalaisfirma ilmoitti laivansa katoamisesta viranomaisille ja sen etsinnät aloitettiin.
Uudenvuoden tienoilla hiittisläiset merivartijat hätkähtivät läheiselle saarelle ilmaantuneesta Neuvostoliiton lipulla varustetusta aluksesta ja luulivat haaksirikon tapahtuneen. Tarkempi tutkiminen osoitti, että laiva oli yön aikana vartavasten ajettu kiville ja vieläpä kiinnitetty tukevasti vaijereilla rantakallioihin.
Omistaja, joksi ilmoittanutta kolmatta firmaa luultiin, kertoi myyneensä laivan vastikään neljännelle firmalle, mutta raastuvassakaan papereita ei koskaan löytynyt. Salkoon vedetty Neuvostoliiton lippukin on vailla selitystä. Tästä omistusepäselvyydestä johtuen romu on jäänyt paikoilleen. Sitä ei uskalleta toimittaa poiskaan, jos vaikka oikea omistaja nostaisi moisesta metelin. Aluksen uumenista on löytynyt merkkejä aiemmista huipputehokkaista radiolaitteistoista.
Hylky on poistettu.
Porkkalan laivastoasemaa tukikohtanaan käyttänyt neuvostoliittolainen miinalaiva ajautui karille ja upposi Bengtskärin luona 46 metrin syvyyteen. Paikaksi on kerrottu P 59°44′ I 22°28′.
Lyypekistä Helsinkiin kapteeni L. Martinin komennossa ollut uusi rahti- ja matkustaja-alus s/s Helsingfors oli määrätty pysähtymään kaoliinilastin takia Hangossa.
Aluksen oli vuonna 1902 rakentanut Helsingfors Ångfartygs Aktiebolagetille antverpeniläinen Chantier Naval Auversiosin telakka. Pituutta laivalla oli 63 metriä ja leveyttä 9,12 metriä, höyrykoneen teho oli 800 ihv.
Kun alusta ei määräaikaan kuulunut Hankoon lähetettiin pelastusalus Meteor sitä vastaan. Sumussa ja myrskyssä ei jäissä etenevää laivaa kuitenkaan näkynyt ja sään seljettyä matkaan lähetettiin pelastusalus Protector. Se löysikin Helsingforsin Örön ja Bengtskärin välistä Bengtskäristä luoteeseen, mutta ajoi itse toiselle karille. Osa sen miehistöstä siirtyi Helsingforsiin, koska Protectorin tilaa pidettiin arveluttavampana.
Seuraavana päivänä aallokko yltyi ja Protector irtosi karilta. Se ajelehti ja lopulta ankkuroitui Helsingforsin viereen, joka oli kallistunut voimakkaasti. Pian Helsingfors pyörähti ympäri ja jätti sisäänsä viisi miestä. Kuudes mies hukkui pinnalla. 481 tonnin laiva upposi, mutta osa sen rikistä ja kansirakenteista jäi näkyviin. Jäissä ja aallokossa ei potkurinsa rikkonut Protector kyennyt tekemään mitään rikiin kiivenneitten miesten pelastamiseksi. Pelastuslaiva Assistans hinasi myöhemmin Protectorin pois paikalta.
Hylyn kohdalla veden syvyys sorapohjalla on noin 13 metriä, höyrypannujen ylimmät osat ovat 8 metrin syvyydessä. Peräosastaan hylky on hajonnut, mutta potkuri on siitä huolimatta paikallaan. Kannet ja kyljet ovat perusteellisesti romahtaneet pohjalle ja ruoste on lähes hävittänyt laivan ohuimmat rautarakenteet. Sen sijaan tukevimmat runkopalkit ja höyrynpainetta vastaanottaneet järeät pannut ovat kestäneet ajan hammasta ja seisovat sinisimpukoitten peittäminä tukevasti paikoillaan. Nykymittapuulla mitattuna pienen laivan vetoisuus oli 437 nrt. Sen lastina tiedetään olleen myös jonkin verran kiinanposliinia.
Helsingforsin haaksirikko laukaisi pitkään kiistellyn majakkahankkeen rakentamispäätökselle myönteiseksi. Edelleen ilmeni kuitenkin sanaharkkaa majakan paikasta. Tarinan mukaan muuan Bengt-niminen kapteeni olisi haaksirikkonsa jälkeen soutanut kulta-arkkuineen luodolle, jolla saaristolaiset olisivat saattaneet hänet hengiltä. Tämä luoto tuli valituksi ja luodolle päätettiin rakentaa 1906 valmistunut Bengtskärin majakka.
Saman vuoden 1906 lokakuussa laivan hylky myytiin huutokaupalla Hangon tullikamarissa 401 markalla kauppias Carl Staudingerille.
Katso myös
Sodanjälkeisinä vuosina tapahtui eräs merkillinen sattumus, jonka taustoja lehdistö joutui vain arvailemaan. Bengtskärin majakanvartija havaitsi huonossa näkyvyydessä ja myrskyn vallitessa ulapalla useita jättiläismäisiä proomuja ajelehtimassa pohjoiseen. Seitsemän bofortin tuulessa lähetettiin Hangosta laivaston hinaaja niitä vastaan ja tavoittelemaan mahdollisia veden varaan joutuneita. Proomuilta ei tavattu ristin sielua. Niistä neljä saatiin lopulta hinattua Hankoon, monet upposivat ja jäivät hylyiksi karien ja luotojen rantavesiin. Suurin pelastetuista oli kantavuudeltaan peräti 970 tonnia.
Proomuista löydettiin ruuantähteitä ja lastiksi todettiin huonekaluja. Lauttojen hinaaja rantautui Dömmaskäriin (ent. Dödmansskär). Sen lähistölle upposi hieman syvempään veteen yksi proomuista, joka vieläkin on niillä sijoillaan. Hylky on ruostuessaan romahtanut ohueksi levymäiseksi kasaksi pohjalle. Rautarunkoinen ja puukantinen alus on tätä nykyä perusteellisesti sinisimpukoitten peittämä.
Myöhemmin neuvostoliittolaiset noutivat pelastetut proomut Hangosta sotakorvauksena luovutetulla entisellä FÅA:n Dianalla omaan huostaansa. Lähtö- ja määräsatama sekä miehistön kohtalo pysyivät hämärän peitossa.