Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Priki Regard oli lokakuun puolenvälin jälkeen 1852 matkalla Hullista Pietariin lastinaan raakasokeria, raakarautaa, riisiä ja muuta tavaraa. Kansilastina oli inkivääriolutpulloja, Davenportin astiastoja ja ehkä myös viinipulloja. Alus oli siis melko iso. Priki ohitti Juutinrauman 17 lokakuuta 1852. Viimeinen havainto aluksesta oli Öölannin kohdalla, sen jälkeen ei siitä eikä sen 8 hengen miehistöstä ole havaintoja.
Muutama vuosi sitten kun Jerry Wilhelmsson BUE – Baltic Underwater Explorers ryhmästä oli etsimässä Nidaa hän löysi uuden hylyn matalasta vedestä luonnonsuojelualueella.
Tämä ”pullohylky” on kölillään, melko koskematon ja lastia kannella. Keulakuvan naishahmo kultauksineen on pudonnut merenpohjalle.
Hylyn tausta selvisi kapteenin Luke C Taylorin nimestä peräpeiliin liittyvässä löydössä. Tutkimustyötä on täytynyt tehdä monella taholla ennenkuin palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.
Jussarön Trutlandetin pohjoispäässä on ison tammihylyn jäänteet.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Katso myös tapahtumapaikan yleiskuvaus .
Suomenlinnan Pikku-Mustassa Merisotakoulun saunan koillisnurkan kohdalla on syvälle hautautunut puuhylky. Yksittäisiä kaaria nousee mudasta.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Ison Mustasaaren huoltolauttalaiturialueelta osaksi poisruopattu puuhylky.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Kaljaasi Hvalia (ex Val) oltiin siirtämässä Viroon entisöitäväksi heinäkuun 20. päivänä 2004. Alus oli myyty virolaiselle Herkki Haldrelle ja kauppaan kuului, että omistusoikeus siirtyisi uudelle omistajalle vasta, kun alus olisi Tallinnan Piritassa. Viron rekisteriin siirtyessään Hval olisi ollut Viron vanhin purjealus. Hval kuitenkin upposi matkalla Harmajan eteläpuolelle 21.7.2004.
Hval oli maannut vuosia laiturissa lähes käyttämättömänä ja huonokuntoisena. Alus oli kuitenkin päätetty siirtää sen hetkisessä kunnossaan Viroon. Jo ennen lähtöä laiturilla matkavalmisteluja seuranneet veikkailivat pysyisikö Hval pinnalla koko matkan. Matkaan oli yritetty jo viikkoa aikaisemmin, mutta lähtöä oli jouduttu siirtämään teknillisen vian vuoksi.
Tiistai-iltana tuulen tyynnyttyä Hval lähti laituripaikaltaan Herttoniemenrannasta omalla koneella. Ennen lähtöä oli alukseen käynnistetty varmuuden vuoksi vielä ylimääräinen tehokkaampi tyhjennyspumppu. Jonkin ajan kuluttua matkan alkamisesta Hvalin vaihteisto hajosi, ja matkaa varmistamaan lähtenyt troolari Jette otti sen hinaukseen. Noin tunnin kuluttua Suomenlinnan ohittamisen jälkeen Tallinnasta Helsinkiin tulevan pika-aluksen aiheuttaman aallokon seurauksena Hval alkoi vuotaa pahemmin noin kello 23. Paikalle saapuivat auttamaan Merivartioston partiovene sekä vartiolaiva Tavi. Vuoto oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, etteivät useatkaan pumput jaksaneet enää pitää alusta pinnalla. Hval upposi lopulta viidessä minuutissa heti puolen yön jälkeen. Kaikki kolme aluksessa ollutta pelastuivat hinaajana toimineeseen Jetteen.
Hval oli rakennettu vuonna 1902 Virossa, Vormsin saaren Obholmenissa lähellä Hosbyn kylää ja sen alkuperäinen nimi oli Val. Rakentajana oli Johan Lindqvist. Val oli 21 metriä pitkä, sen leveys oli 5,8 metriä ja vetoisuus 48 brutto- ja 28 nettorekisteritonnia ja uppouma 80 dwt. Rakennusmateriaalina oli tammi.
Val kuljetti aluksi perunoita ja viljaa Virosta Suomeen ja Ruotsiin. Virolaisen Lääne Elu – lehden mukaan alus myytiin Suomeen vuonna 1922. Porvoolainen Edvin Englund osti sen vuonna 1928. Suomessa alus sai nimekseen Hval. Ilmeisesti vielä 1920-luvulla Hvalin ollessa jo Suomessa, siihen asennettiin ensimmäinen 15 hevosvoimainen Porilaisen Björneborgs Mekaniska Verkstadin valmistama kone. Vuonna 1951 Hval siirtyi Turkuun ja sitä käytettiin mm. halkolaivana. Kaupallisessa liikenteessä se oli aina vuoteen 1966 asti Jarl Degerholmin omistuksessa. Vuodesta 1986 Hval oli Karkkilan Urheilusukeltajien käytössä, joilta aluksen viimeinen omistaja Tapio Kinnunen osti sen.
Hval oli uponnut 102 -vuotisen historiansa aikana tiettävästi jo ainakin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1969, toisen kerran vuonna 1972, kun se oli partiokäytössä Salossa ja kolmannen kerran Helsingissä Pohjoisrannan laituriin vuonna 1994. Tuolloin alus oli vielä Karkkilan Urheilusukeltajien omistuksessa.
Hvalin hylky makaa Harmajan ulkopuolella 31 metrin syvyydessä oikein päin kymmenen astetta kallistuneena. Keulapuomi on katkennut, mutta muuten se on lähes ehjänä. Kompassi on nostettu.
Tommi Holopaisen havaintoja sukellukselta syyskuussa 2007: Hvalin nimi- ja kotipaikkakyltit sekä ruori ovat kadonneet. Taaimmainen masto on kaatunut hyttiä vasten ja hylyn perä on notkahtanut alas niin, että peräkaiteet ovat huomattavsti lähempänä pohjaa kuin heti uppoamisen jälkeen
Jorma Karvosen havainnot 9.6.2010 sukelluksella: Ohjaushytti romahtanut kokonaan, toinen mastoista vielä pystyssä.
Priki Josefina (joissain lähdetiedoissa myös Josefin) oli rakennettu Wismarin varvilla tammesta vuonna 1857. Se oli 290,66 rt:n mittainen ja pituudeltaan noin 110 jalkaa. Alus ostettiin Raumalle vuonna 1892.
Josefina oli vienyt puutavaralastin Flensburgiin päällikkönään G.Löfgren. Paluumatkalla pelkässä painolastissa se joutui myrskyyn. Aluksen riki vaurioitui, alus sai vuodon ja lopulta haaksirikkoutui 24.10.1903 lähellä Herrön niemeä Ahvenanmaan Lemlandissa. Miehistö pelastui. Herröskatan nimen sijainti on noin 59°58´20 P, 20°11´00 I.
Priki Josefinan osakkaita olivat raumalaiset kauppias Johan Tork, laivuri Emmanuel Yrjälä ja laivuri Bernhard Ekroth. Alus oli vakuutettu Suomen merivakuutusyhdistyksessä 16,000 mk:n summasta. Josefinan hylky ja varustus myytiin myöhemmin 900 mk:lla kapteeni Ekrothille Raumalta.
Parkki Holmestrand oli kotoisin Ahvenanmaan Lemlandista, jonne se oli ostettu Ruotsin Arholmasta vuonna 1902. Metsävuoren arkistotiedon mukaan Holmestrand oli rakennettu vuonna 1872 Itävalta-Unkarin Triestessä. Alus oli rakennettu tammesta kuparipulteilla, ja se lastasi noin 280 standarttia.
Holmestrand oli matkalla Kööpenhaminasta kotia kohti, kun se joutui 4.12.1903 voimakkaaseen lounaismyrskyyn. Alus kärsi haaksirikon sen rantauduttua Lågskärin lounaisniemeen, lähellä Granskäriä, Marsundin ulkopuolella, Ahvenanmaan Hammarlandissa. Miehistö pelastui, mutta alus jäi hylyksi. Ålands skärgårdstrafik ab pelasti aluksen varustusta, mm. ruorin ja irtopuutavaraa. Silloisten lehtitietojen mukaan rautainen isomasto aiottiin vielä pelastaa, ja fokka- ja mesaanimasto kaataa.
Troolari Gurli upposi 9.1.1965. Huvipurreksi muutettu 16-metrinen tammipuinen troolari lähti Porkkalan eteläkärjen ja Stor Träskön välistä kohti Kööpenhaminaa. Viimeinen ulkopuolisten havainto aluksesta on Stor Träskön ja Sommarön välistä. Tästä puolen tunnin kuluttua hätäraketit nähtiin Mäkiluodossa. Vasta asennettuja radiolaitteita ei käytetty. Troolari katosi mukanaan 4 miestä, joista yksi löytyi laivaveneestä paleltuneena Mäkiluodon rannasta. Uppoamisen syynä pidetään laivan kylkiä puhkoneita jäitä. Laivaston sukeltajat ovat nostaneen Gurlista mm. sen kassakaapin.
Gurli on myöhemmin nostettu.
Siipiratashöyrylaiva Örnsköljd ajoi karille kesällä 1860 ja täyttyi vedellä Kotkan Ruotsinsalmessa. Karilleajo hetkellä laivassa oli Viipuriin tarkoitettu kaasuputkilasti. Karilta hylkyä ei saatu irti, vaan se elokuussa myytiin romuna huutokaupalla.
Tammesta ja männystä 1939 Kalmarissa rakennettu alus oli 35,5 metriä pitkä ja 5,7 metriä leveä ja kulki 80 hevosvoiman voimalla. Rahtitilojen lisäksi sillä oli lupa myös 360 matkustajalle.
Siipiratas Suomessa -teoksen mukaan Örnsköljd sijaitsee Kotkan Ruotsinsalmessa. Museon hylkyportaalin tietojen mukaan hylky saatta sijaita Eistinkuohuvan lähellä.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Matkallaan puutavaralastissa Makslahdesta Kööpenhaminaan syttyi aluksella tulipalo, jonka seurauksena alus tuhoutui siinä määrin, ettei sitä enään kunnostettu liikenteeseen.
Palanut hylky hinattiin Raumalle, Salinkedon lahteen jossa sitä vuosien varrella purettiin. Puut meni polttopuiksi ja koneesta saatiin myllyn ja sähkölaitoksen käyttövoima Pohjanmaalle. Pätkä Palawanin rankaa on vielä näkyvillä, mutta siihen on jo muodostunut kasvillisuutta.