Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Lähellä Kuopiota, Kallaveden Kaijansalo-saaren itäpuolella, on hyväkuntoisen rautaproomun hylky osittain mutaan vajonneena. Se on uponnut ollessaan hinauksessa.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Pohjoiseen matkalla ollut höyryalus Brenttor ajoi kivihiililastissa ennestään tuntemattomalle kivelle vuonna 1900. Se upposi kölilleen ja vain mastonhuiput pistivät esiin merestä. Alusta purettiin vuonna 1906.
Uppoamispaikka on Södra Sankanista etelään, 4,3 m matalikon vieressä, länsiviitan pohjoispuolella.
Aluksen keula on melko ehjä, mutta brygan jälkeen hylky on pahoin purettu. Aluksen peräosa, jossa on mm. aluksen loki makaa matalikon kainalossa.
Åbo Underrättelser 7.10.1900:
Englantilainen The Krompson Steam Shipping Company omistama höyryalus Breuctor (1,232 rt.) Sunderlandista, kapteeni Thomas Taylor, matkalla Blythistä Luulajaan lastinaan 2,473 tonnia kivihiiltä, rantautui 1.10.1900 kello 7 aamulla ennen tuntemattomalle 3 syltä syvälle karille lähellä Södra Sankan reimaria Ahvenanmerellä Signilskärin ulkopuolella. Haveristin ja Södra Sankan reimarin välimatka on 1/4-maili, ja reimari on suunnassa NE1/2N. Kaksi venettä Märketin majakalta toi aluksen miehistön yöksi maihin. Jos myrsky nousee on haveristin sijainti vaarallinen. Tukholmalaista pelastusyhtiö Neptunia on tiedotettu onnettomuudesta. Heidän pelastushöyryalus ”Helios” oli 3.10 paikalla, purkamassa Breuctorin hiililastia. Hbl.:n mukaan höyrylaiva on uponnut 5. päivän vastaisena yönä.
Åbo Underrättelser 11.10.1900:
Englantilainen höyryalus ”Brenttor” upposi 8.10. Neptun yhtiön pelastushöyryalus Helios, kapteeni Grönberger, joka viimeviikon lopulla yritti irrottaa Brenttoria, joutui muutamaan kertaan keskeyttämään myrskyn takia, ja joka kerta aluksen paikka huononi, ja aluksi vähäinen vuoto alkoi lopulta kunnolla vuotamaan. Jos pelastustyöt olisi voitu aloittaa 12 tuntia aiemmin vallinneessa rauhallisemmassa kelissä olisi kapteeni Grönbergerin mielestä, höyrylaiva ilman suurempia vaikeuksia voitu pelastaa. Helios sai 6.10 tyhjennettyä suurilla pumpuillaan vettä aluksesta, kunnes luoteistuuli muuttui myrskyksi ja teki kaikki jatkotoimenpiteet mahdottomiksi. Silloin Helios meni Signilskäriin, eikä pystynyt enää tulemaan ulos, ennen kuin oli myöhäistä. Brenttor makaa suorassa kölillään osa mastoista veden yläpuolella. Helios saapui 8:s päivä Maarianhaminaan mukanaan Brenttorin päällikkö kapteeni Taylor, sekä haveristin 19 henkinen miehistö. Haaksirikkoutuneet majoitettiin merimieskotiin ja kylpylähotelliin, kunnes he 9.10 jatkoivat kotimatkaansa ”Bore II”:lla. Tämän suuren höyryaluksen ja sen arvokkaan lastin menetyksen aiheuttanutta karia ei aiemmin tunnettu. Ohjaamalla alus muutama syli sivummalla olisi se ajanut karin ohi.
Åbo Underrättelser 13.11.1906:
Norjalaiset laivan romuttajat pelastaneet lähellä Signilskärin majakkaa uponneesta aluksesta runkorautaa ja muuta metallia vuonna 1906.
Katso myös
Alus oli Englannissa Hesslessä vuonna 1943 valmistunut höyryhinaaja. Se oli vuodesta 1946 Oulu Oy:n puutavarahinaajana, nimenään Oulu 12. 1970-luvulla alus muutettiin kalastusalukseksi ja sai nimen Rellu 2. Nyt aluksessa oli kaksi 150 hevosvoiman dieselmoottoria ja molemmilla oma potkurinsa.
Kohtalokkaana päivänä alus oli hyvässä säässä matkalla Oulusta Kemin edustalle troolaamaan kun se sai äkillisen ja runsaan vuodon. Toinen potkuri akseleineen irtosi ja 80 mm:n akselinreiästä syöksyi vettä alukseen. Mitään ollut tehtävissä ja Rellu 2 upposi tunnissa 22 metrin syvyyteen. Kaksihenkinen miehistö ehti hälyttää apua ja siirtyi pelastuslautalle. Siitä heidät löydettiin muutaman tunnin etsinnän jälkeen hyvässä kunnossa.
Aluksessa oli uppoamishetkellä 2000 litraa dieselöljyä. Taitaa olla siellä vielä tänäänkin …
Alusta yritettiin nostaa 1980-luvulla siinä kuitenkaan onnistumatta. Hylystä on vuosien kuluessa irrotettu vain muutamia koneen osia.
Oulun uutta syväväylää suunniteltaessa hylky löytyi uudelleen monikeilauksella. Se sijaitsee väyläalueella ja nosto olisi tullut kalliiksi. Kesällä 2018 sukeltajat polttoleikkasivat hylyn hyttiä, jotta syväväylälle saatiin haluttu kulkusyvyys.
Mundogas Oslo oli yli 91 metriä pitkä norjalainen tankkeri. Sen keulassa oli kolme ja perässä kolme kaasusäiliötä. Se oli ollut liikenteessä vain muutaman vuoden ja oli joka suhteessa turvallinen kaasunkuljetusalus. Miehistöön kuului 32 henkilöä, joista useimmat Norjasta ja kymmenkunta Brasiliasta, Portugalista ja Espanjasta.
Lokakuun lopulla vuonna 1966 alus oli matkalla Ruotsin rannikkoa pitkin Uuteenkaupunkiin tankeissaan 2.000 tonnia ammoniakkia. Sää ei ollut paras mahdollinen, näkyvyyttäkin oli vain 300 metriä.
Suomalainen höyrylaiva Sara ilmestyi kuin tyhjästä ja osui Mundogasin styyrpuurin kylkeen. Mundogas sai pahan kallistuman ja Sara vakavia vaurioita keulaansa.
Tankkerin perä vajosi vain viitisen minuuttia myöhemmin, ja miehistön oli jätettävä alus. Keula puolestaan nousi ilmataskun ja vettä keveämmän lastin kannattamana kymmenkunta metriä vedenpinnan yläpuolelle. Alus jäi kellumaan -10 Celsiusasteisen lastinsa turvin ja ajautui päivän mittaan meripeninkulman verran itään. Lopulta alus upposi 65 metrin syvyyteen, keulan vajotessa pohjaan viimeisenä, viikon perää myöhemmin. Paikka on vilkkaalla väylällä 9 mpk Grundkallenista itäkoilliseen.
Kahden muun laivan avustamana Saara nilkutti Raumalle korjattavaksi. Mundogasin miehistö, matkustajat ja mukana olleet koirat saatiin kaikki pelastettua.
Pelastusyrityksistä huolimatta Mundogas jäi pohjaan hylyksi. Veden lämpötilan ja lastin tiheyden muutosten johdosta siitä tuli ”aavehylky”. Keula nousi joskus merenpintaan ja upposi taas. Siis todellinen uhka merenkululle. Pari vuotta tämän jälkeen ryhmä suomalaisia amatöörisukeltajia yritti pelastaa alusta päästämällä ammoniakki pois ja täyttämällä säiliöt ilmalla. Yritys epäonnistui ja jäi kesken kun yksi sukeltaja menehtyi. Tyhjennetty kaasutankki alkoi irrota hylystä. Vuoden 1969 marraskuun alussa havaittiin yhden tankin ajelehtivan Ahvenanmaan saaristossa. Se korjattiin pois olemasta vaaraksi merenkulkijoílle.
Sittemmin hylky on saanut olla rauhassa lukuun ottamatta kirjoituksia siitä, mitä tapahtuisi jos jotain yllättävää ilmenisi. Ruotsin Merenkulkulaitos on kirjannut yli 17.000 hylkyä Ruotsin rannikoilta. Niistä 31 on luokiteltu ympäristövaarallisiksi. Mundogas Oslo on yksi näistä.
Haverista on yksityiskohtaisia uutisia Helsingin Sanomien Aikakoneen näköispainoslehdissä 23.10.1966 s. 18 ja 19 sekä 24.10.1966 s. 10. Sisäänpääsyä varten pitää olla HS-digitilaaja.
Suomalaisen moottorialus Irman pituus oli 44,64 m ja leveys 7,55 m. Alus oli antrasiittilastissa Ahvenanmeren pohjoisosassa matkalla Raumalle kun se katosi 10 boforin myrskyssä lähettämättä hätäkutsua. Haverissa kuolivat kaikki laivalla olleet 11 henkeä: seitsemän hengen miehistö, kapteenin vaimo ja pieni poika sekä perämiehen ja konemestarin vaimot.
Viimeinen puhelinyhteys Irmaan oli perjantai-iltana aluksen ollessa Märketin luona. Sen oletettiin saapuvan Raumalle lauantai-aamuna. Laivan etsinnät aloitettiin kuitenkin vasta maanantaina, koska sen luultiin olevan myöhässä myrskyn takia.
Ilta-Sanomien uutisen 22.5.2019 mukaan hylky on löydetty.
Haverista on yksityiskohtaisia uutisia Helsingin Sanomien Aikakoneen näköispainoslehdessä 29.10.1968 s. 7 ja 12. Sisäänpääsyä varten pitää olla HS-digitilaaja.
M/s Saukko oli varsinaisesti sillinpyyntialus, mutta luppoaikoina sitä käytettiin rahtilaivana Itämerellä. Marraskuussa vuonna 1954 Saukko lastasi raskasta ja herkästi liikkuvaa puuromaista rikkikiisumalmia Tammisaaren pohjoispuolella Pohjankurussa. Aamulla 28.11.1954 alus lähti kohti Itämerta ja Länsi-Saksan Vismaria.
Illalla Saukko oli noin 25 mpk Bengtskärin eteläpuolella kun miehistö huomasi laivan kallistuneen 10…15 astetta. Rikkikiisulasti oli siirtynyt paikoiltaan 5-7 boforin tuulessa ja isossa aallokossa. Laivan suunta muutettiin myötätuuleen kohti Bengtskärin majakkaa. Tunnin kuluttua kallistuma oli jo noin 30 astetta ja lisääntyi koko ajan. Apua oli jo hälytetty, ja paikalle saapuivat saksalainen m/s Arcturus ja matkustaja-alus Bore II.
Saukko upposi puolen yön maissa noin 8 mpk Bengtskäristä etelään. Miehistöstä seitsemän onnistui pelastautua Bore II:een, osa meressä uiden. Kaikki olivat ankaran kamppailun jäljiltä aivan uupuneita. Mereen myös hyppäämään joutunutta konepäällikköä ei laajoista etsinnöistä huolimatta löydetty. Ruumis löytyi neljä päivää myöhemmin pieneltä luodolta.
Saukon hylkyä ei ole löydetty.
Haverista on yksityiskohtaisia uutisia Helsingin Sanomien Aikakoneen näköispainoslehdissä 29.11.1954 etusivu ja 30.11.1954 s. 5 ja 15. Sisäänpääsyä varten pitää olla HS-digitilaaja.
Translubeca oli 74.1 m pituinen ja 10.7 m leveä dieselmoottoroitu saksalainen rahtialus. Se oli vuoden 1975 viimeisenä päivänä matkalla terästankolastissa Luulajasta Belfastiin kun se joutui Selkämerellä kovaan, 10-12 boforin myrskyyn. Ollessaan 40 mpk Porista luoteeseen alus oli saanut pahan kallistuman. Lasti oli ilmeisesti siirtyillyt ruumassa.
Apuun kiirehti neuvostoliittolainen säiliölaiva Ligovo, joka pelasti seitsemän miehistön yhdeksästä jäsenestä. Ruotsalainen helikopteri pelasti laivan päällikön ja perämiehen. Kolme tuntia tämän jälkeen, klo 16:15, alus upposi.
Translubecan hylkyä ei ole löydetty.
Haverista on yksityiskohtaisia uutisia Helsingin Sanomien Aikakoneen näköispainoslehdessä 2.1.1976 s. 3. Sisäänpääsyä varten pitää olla HS-digitilaaja.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty
Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä.Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
S/s Hera oli rakennettu Englannissa ja ostettu Suomeen Ahvenanmaalle vuonna 1935. Matkallaan Danzigista Mäntyluotoon laiva osui Ahvenanmeren kapeikossa neuvostoliittolaisen sukellusvene S-13:n ulottuville ja tuli torpedoiduksi. Koko miehistö onnistui ahtautumaan kahteen pelastusveneeseen. Sukellusvene tulitti toista venettä viidesti, osumatta. Molemmat veneet onnistuttiin soutamaan Saltvikiin, ja niin koko miehistö selvisi hengissä. Aluksen hylkyä ei ole löydetty.
Sukellusvene S-13 oli onnistunut kulkemaan ruotsalaisten laskeman miinakentän ali ja upotti syyskuun 12. päivä ensin keskiyön tunteina S/S Heran ja klo 4 m/s Jussi H:n. Syyskuun 18. päivänä sukellusvene oli Merenkurkussa ja tuhosi m/s Anna W:n. Kotisatamaansa Leningradiin S-13 pääsi palaamaan, vaikkakin sai matkalla syvyyspommituksessa vakavia vaurioita.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty
Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä.Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Jussi H oli 87,89 m pitkä ja 13,06 m leveä höyrylaiva. Alunperin Ranskassa rakennettu alus ostettiin Suomeen vuonna 1937. Perjantaina syyskuun 11. päivänä vuonna 1942 alus lähti Raumalta tavanomaisessa kappaletavaralastissa. Tarkoituksena oli mennä suoraan Ruotsin rannikon läheisyyteen ja jatkaa siitä etelään suojatuissa olosuhteissa. Aamuyöllä laivaan osui neuvostoliittolaisen sukellusvene S-13:n ampumat kaksi torpedoa. Höyrykattilat räjähtivät ja alus upposi hajoten pahoin. Vain laivan lämmittäjä pelastui ja ajelehti pelastuslautalla luodolle, josta kalastajat löysivät hänet syyskuun 15. päivänä. Aluksen hylkyä ei ole löydetty.
Sukellusvene S-13 oli onnistunut kulkemaan ruotsalaisten laskeman miinakentän ali ja upotti syyskuun 12. päivä ensin keskiyön tunteina S/S Heran ja klo 4 Jussi H:n. Syyskuun 18. päivänä sukellusvene oli Merenkurkussa ja tuhosi m/s Anna W:n. Kotisatamaansa Leningradiin S-13 pääsi palaamaan, vaikkakin sai matkalla syvyyspommituksessa vakavia vaurioita.
Porin Reposaaressa on sankarihautojen lähellä laivojen Jussi H ja Betty H muistomuuri. Molemmat olivat Hacklinin omistamia kauppalaivoja ja upotettiin samana vuonna 1942.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty
Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä.Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Saattaja Aura II:lla oli pitkä historia takanaan. Alus rakennettiin Göteborgissa vuonna 1884, se oli 51.5 m pitkä, 7.80 m leveä ja syväys oli 3.20 m. Alus seilasi Halland nimisenä eteläisen Itämeren satamien välillä. Vuonna 1918 se myytiin ja tuli Turkuun telakalle. Kymmenen vuotta myöhemmin alus peruskorjattiin ja asetettiin Bore II -nimisenä liikenteeseen välille Helsinki-Tukholma. Vuonna 1936 alus lahjoitettiin Suomen valtiolle presidentin käyttöön Aura-nimisenä, ja liitettiin edelleen vuonna 1939 Suomen merivoimiin kevyesti aseistettuna saattajana nimellä Aura II. Aseistuksena oli 75mm tykki, 20 mm Madsen-tykki, konekivääri ja syvyyspomminheitin.
Saattaja tapasi kohtalonsa Ahvenanmerellä tammikuun 13. päivänä vuonna 1940. Talvisota oli käynnissä ja Aura II oli saattueen suojana. Neuvostoliittolainen sukellusvene SHCH-324 yritti hyökätä ja ampui torpedoita, osumatta. Aura II pudotti viisi syvyyspommia sukellusveneen sukelluspaikalle. Pintaan nousi öljyläikkä. Kuudes syvyyspommi jumittuikin heittimeen ja räjähti. Laivan peräosa hajosi ja alus upposi viidessä minuutissa. Miehistöstä kuoli 26 jäsentä ja 15 pelastui. Aluksen hylkyä ei ole löydetty.
Sukellusvene SHCH-324 selvisi tästä tilanteesta. Se tapasi kuitenkin kohtalonsa Tallinnan edustalla marraskuun 5. päivä 1941.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty
Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä.Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.