Hylkyihin liittyvää hajatietoa
Hangon Lappohjassa on Lillfjärdenin pohjoisrannassa hylätyn proomun hylky kokonaan kuivalla maalla.
Kohteen varsinaiset tiedot löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Komposiittirakenteinen parkki Daphne lepää hiekkapohjalla Isokarin majakan länsipuolella, lähellä rantakallioita. Aluksen tyyppi voi olla kaljaasikin. Tarkempaa tietoa tästä tunnetusta sukelluskohteesta ei ole.
Daphnen on myös kerrottu lepäävän Isokarin lounaiskärjessä. Paikalliset sukeltajat tuntevat tarkan paikan.
Kirkkonummen Mickelskär-saariin kuuluvan Skrobban-saaren kaakkoispuolella on komposiittirakenteisen veneen hylky lähellä rantaa, noin 6-7 metrin syvyydessä jyrkässä rinteessä. Kaaret ovat rautaa.
Höyrylaiva Flush, kotipaikka St. John’s, Kanada. Haaksirikkoutui karilleajon seurauksena 19. marraskuuta vuonna 1919 todennäköisesti Salungarnan luona Björkörin saaristossa.
Alus oli puurakenteinen ja katkesi haaksirikossa neljään osaan, joista kaksi pelastettiin Märvikeniin Lemlandin Järsöhön. Siellä on edelleen osia laivasta 4-5 m syvyydessä.
21-henkinen miehistö menehtyi.
Uudessakaupungissa vuonna 1872 valmistunut kolmimastoinen parkki sai kasteessa nimekseen Aalto. Alus valmistettiin rautakaarille, ja se mainittiin erityisen lujaksi alukseksi. Aallossa oli valmistuessaan 45 hevosvoiman apukone, joka myöhemmin kuitenkin poistettiin. Parkkilaiva Aalto oli vetoisuudeltaan 320 nrt, ja pituudeltaan 48 metriä. Myöhemmin alus myytiin ensin Ahvenanmaalle ja sitten Raumalle, jolloin se kastettiin Sverreksi.
Sverre palveli isäntiään vuosikymmenet kunnes lopulta koki haaksirikon Ahvenanmaalla. Sverre oli rautamalmilastissa Itämerellä syysmyrskyssä, matkalla Odensesta Gävleen. Myöhään iltapäivällä 7.11.1941 onnistuttiin huonossa näkyväisyydessä suuntimaan Lågskärin majakka. Keli oli sen verran kova, että kapteeni päätti hakeutua majakkasaaren tyveneen suojaan. Merialueella on runsaati vaarallisia matalia ja niitä väistellen pyrittiin kohti majakkaa. Odottamatta alus sai rajun pohjakosketuksen, jonka seurauksena isomasto kaatui ja alus kaatui kyljelleen. Tilanne oli toivoton; miehistö huusi apua läheisiltä Lågskärin luotseilta. Miehistön onnistui juuri laskea yksi Sverren laivaveneistä kun alus irtosi karilta ja alkoi ajelehtia kovassa tuulessa. Tähän mennessä luotsit olivat ennättäneet haaksirikkoisen luokse ja onnistuivat pelastamaan alukselle jääneet. Pian tämän jälkeen alus murtui keskilaivasta siinä olleen raskaan lastin johdosta ja painui syvyyteen.
Hylky onnistuttiin paikallistamaan vuonna 2002. Se makaa oikein päin kovalla hiekkapohjalla kahtia revenneenä. Sukellussyvyydet hylylle ovat 63-70 metriä ja näkyväisyydet ovat yleensä erinomaiset. Lisäksi hylyllä on runsaasti irtaimistoa jäljellä.
Saimaalla, Sulkavan Varmavirrassa on 1950-luvulla uponnut proomuhylky. Alus oli ajettu talvehtimaan rantaan, mutta jäät olivat puristaneet rungon kasaan, ja proomu upposi rinteeseen 4-10 metrin syvyyteen (rinne putoaa 25 m:n tienoille).
Hylkyä on voinut katsella (kauhulla) vielä 1960-luvulla kaarien törröttäessä uhkaavina kohti pintaa. Tätä nykyä hylky on varsin huonossa kunnossa: oikea kylki ja perä ovat romahtaneet pohjaan. Myös vasemman kyljen peräosa on kaatunut pohjalle talven 1999-2000 aikana. Vain vasemman kyljen keskiosaa on pystyssä. Hylyn osia ei ole pinnan päällä, mutta hylyn matalampaa päätä voi tutkailla pinnalla makaillen. Proomussa on ollut kaksoispohja.
Hylky sijaitsee Partalansaaren ja mantereen välissä, Korkeasaaren vastapäätä olevan niemen kärjestä 20-30m etelään (yksi rantakivi maalattu valkoiseksi). Hyvä kalapaikka, paljon ahvenia.
Porkkalanniemen eteläpuolelle, Tirgrunden kaakkoisrannassa on tuntematon komposiittirakenteinen höyrylaiva. Aluksen ylimmät rakenteet on purettu maisemasyistä pois ja mm. kone on nostettu romuksi. Laivan rautainen luuranko ja joitakin alimpia kylkilautoja on vielä paikallaan noin 5 metrin syvyydessä.
Tirgrunden pohjoisrannassa on kerrottu olevan vanhan linjalaivan jättämä valtaisa ankkuri.
Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan kyseessä on höyrylaiva Tryggven hylky. Pohjoisrannan ankkuri on rekisterissä mjtunnuksella 2200.
VMV 3:n pituus oli 24,6 metriä ja paino 33 tonnia. Se saavutti 23,3 solmun huippunopeuden kahdella 525 hv:n Ares-moottorilla ja yhdellä 120 hv:n Ares-moottorilla. Eräänä yönä vartiopalvelua suorittaessaan alus syttyi peräosastaan tuleen ja kahdeksanhenkinen miehistö joutui jättämään sen Äransgrundin ja Tallinnankiven välillä. Syynä oli ilmeisesti polttoaineen syöttöputken vuoto. Hylkyä ei ole löydetty.
Vartiomoottoriveneistä ensimmäiset olivat osittain saksalaista alkuperää. Viimeinen, jossa ohjaushytti on konehuoneen takaosan päällä oli VMV 7. Se rakennettiin vuonna 1932. Tämän jälkeen hytti siirrettiin veneen etuosaan. Sodan aikana veneet oli varustettu kahdella 20 mm:n it-tykillä ja yhdellä 40 mm:n Bofors-tykillä. Lisäksi käytettiin myös miinoja. Torpedot havaittiin epäkäytännöllisiksi.
HUOMAUTUS: Tätä kohdetta ei ylläpidetä enää täällä, koska hylkyä ei ole löydetty eikä sen paikkaa tunneta.
Hylky on siirretty haverit.net-sivustollemme. Tietojen mahdollinen päivitys jatkuu siellä. Siksi myös tänne kohdistetut linkit on syytä päivittää kohdistumaan haverit.net-sivustolle.
Neuvostoliiton MO (pieni metsästäjä)-luokan puiset vartioveneet painoivat 56 tonnia ja saavuttivat 27 solmun nopeuden. Aseistuksena niillä oli kaksi puoliautomaattista 45 mm:n tykkiä ja 2-4 miinaa. Hankoon oli sijoitettu näitä rajavartioston PK-tunnuksilla merkittyjä veneitä kaikkiaan seitsemän kappaletta. Suomalaiset upottivat niistä yhden tykistötulella Hangon satama-altaaseen.
Kyseinen vene ei ole MO-vene vaan todennäköisesti ZIS-vene tai joku vastaava. Hylyn pituus on noin 13 metriä. Kyseisen hylyn moottorina on yksi bensiinimoottori. MO:ssa niitä oli kaksi tai kolme.
MO-veneiden pituus oli 27 metriä ja leveys noin 4 metriä. Venäläisten arkistotietojen mukaan Hangon alueelle ei myöskään uponnut tai upotettu muita MO-veneitä kun Bengtskärin valtauksen yhteydessä upotettu PK-238.
Isosaaren ja Santahaminan välisessä salmessa lepäävä hylky on läheisten laivaväylien takia jo varsin repaleinen. Lempinimensä se on saanut keskilaivassa kannella lepäävän VW-kleinbussin jäännösten mukaan. Kyseessä on noin 40 metriä pitkä purjealuksen hylky, joka on merkitty myös merikortteihin.
Hylyn takila näyttää puuttuvan kokonaan. Keskilaivan takaa terävästi leikkautuneen keulaosan kannet ovat romahtaneet rungon pohjalle ja myös kylkien romahtamisvaara on ilmeinen. Suurehko lohko hylyn kylkilaudoitusta ja kaidetta lepää vajaat 250 metriä pääosasta pohjoiseen. Peräosa on joko täysin murskaantunut tai se on ajelehtinut toisaalle toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan.
Helsingin Pohjoisrannan halkolaiturin tyhjennyksen aikana tapahtuneen hinauksessa olleen vanhan purjelaivan uppoaminen on yhdistetty tähän hylkyyn, jonka nimi ja aiemmat vaiheet ovat hämärän peitossa.