Kaljaasi Hvalia (ex Val) oltiin siirtämässä Viroon entisöitäväksi heinäkuun 20. päivänä 2004. Alus oli myyty virolaiselle Herkki Haldrelle ja kauppaan kuului, että omistusoikeus siirtyisi uudelle omistajalle vasta, kun alus olisi Tallinnan Piritassa. Viron rekisteriin siirtyessään Hval olisi ollut Viron vanhin purjealus. Hval kuitenkin upposi matkalla Harmajan eteläpuolelle 21.7.2004.
Hval oli maannut vuosia laiturissa lähes käyttämättömänä ja huonokuntoisena. Alus oli kuitenkin päätetty siirtää sen hetkisessä kunnossaan Viroon. Jo ennen lähtöä laiturilla matkavalmisteluja seuranneet veikkailivat pysyisikö Hval pinnalla koko matkan. Matkaan oli yritetty jo viikkoa aikaisemmin, mutta lähtöä oli jouduttu siirtämään teknillisen vian vuoksi.
Tiistai-iltana tuulen tyynnyttyä Hval lähti laituripaikaltaan Herttoniemenrannasta omalla koneella. Ennen lähtöä oli alukseen käynnistetty varmuuden vuoksi vielä ylimääräinen tehokkaampi tyhjennyspumppu. Jonkin ajan kuluttua matkan alkamisesta Hvalin vaihteisto hajosi, ja matkaa varmistamaan lähtenyt troolari Jette otti sen hinaukseen. Noin tunnin kuluttua Suomenlinnan ohittamisen jälkeen Tallinnasta Helsinkiin tulevan pika-aluksen aiheuttaman aallokon seurauksena Hval alkoi vuotaa pahemmin noin kello 23. Paikalle saapuivat auttamaan Merivartioston partiovene sekä vartiolaiva Tavi. Vuoto oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, etteivät useatkaan pumput jaksaneet enää pitää alusta pinnalla. Hval upposi lopulta viidessä minuutissa heti puolen yön jälkeen. Kaikki kolme aluksessa ollutta pelastuivat hinaajana toimineeseen Jetteen.
Hval oli rakennettu vuonna 1902 Virossa, Vormsin saaren Obholmenissa lähellä Hosbyn kylää ja sen alkuperäinen nimi oli Val. Rakentajana oli Johan Lindqvist. Val oli 21 metriä pitkä, sen leveys oli 5,8 metriä ja vetoisuus 48 brutto- ja 28 nettorekisteritonnia ja uppouma 80 dwt. Rakennusmateriaalina oli tammi.
Val kuljetti aluksi perunoita ja viljaa Virosta Suomeen ja Ruotsiin. Virolaisen Lääne Elu lehden mukaan alus myytiin Suomeen vuonna 1922. Porvoolainen Edvin Englund osti sen vuonna 1928. Suomessa alus sai nimekseen Hval. Ilmeisesti vielä 1920-luvulla Hvalin ollessa jo Suomessa, siihen asennettiin ensimmäinen 15 hevosvoimainen Porilaisen Björneborgs Mekaniska Verkstadin valmistama kone. Vuonna 1951 Hval siirtyi Turkuun ja sitä käytettiin mm. halkolaivana. Kaupallisessa liikenteessä se oli aina vuoteen 1966 asti Jarl Degerholmin omistuksessa. Vuodesta 1986 Hval oli Karkkilan Urheilusukeltajien käytössä, joilta aluksen viimeinen omistaja Tapio Kinnunen osti sen.
Hval oli uponnut 102 -vuotisen historiansa aikana tiettävästi jo ainakin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1969, toisen kerran vuonna 1972, kun se oli partiokäytössä Salossa ja kolmannen kerran Helsingissä Pohjoisrannan laituriin vuonna 1994. Tuolloin alus oli vielä Karkkilan Urheilusukeltajien omistuksessa.
Hvalin hylky makaa Harmajan ulkopuolella 31 metrin syvyydessä oikein päin kymmenen astetta kallistuneena. Keulapuomi on katkennut, mutta muuten se on lähes ehjänä. Kompassi on nostettu.
Tommi Holopaisen havaintoja sukellukselta syyskuussa 2007: Hvalin nimi- ja kotipaikkakyltit sekä ruori ovat kadonneet. Taaimmainen masto on kaatunut hyttiä vasten ja hylyn perä on notkahtanut alas niin, että peräkaiteet ovat huomattavsti lähempänä pohjaa kuin heti uppoamisen jälkeen
Jorma Karvosen havainnot 9.6.2010 sukelluksella: Ohjaushytti romahtanut kokonaan, toinen mastoista vielä pystyssä.
Vastaa